Tiistaina teimme sähköpostiharjoituksen, jonka tavoitteena oli saada aikaan asiallinen sähköpostiviesti. Sähköpostia lähetän lähes päivittäin, mutta tärkeiden sähköpostien lähettäminen ei ole täysin rutinoitunutta vieläkään. Harjoitus oli sikäli hyödyllinen, että on hyvä kuulla muiden mielipiteitä siitä, onko esimerkiksi "hei" hyvä tervehdys sähköpostin alussa. Opettajan mielestä on, joten minäkin voinen jatkaa sen käyttämistä ja ehkä miettiä asiaa vähemmän tästä lähtien.

Yksi asia sähköposteista ja muustakin tietylle henkilölle tai ihmisryhmälle kohdennetusta viestinnästä on jäänyt mietityttämään. Katleena Kortesuo neuvoo kirjassaan Sano se someksi sinuttelemaan verkossa: "Pahinta on 50-lukulainen teitittely, joka nettimaailmassa tuntuu harvinaisen kornilta - -". Olen jonkin verran eri mieltä Kortesuon kanssa. Opinnäytetyössäni teen Facebook-sivua koskevan kyselyn, joka julkaistaan kyseisellä sivulla. Pidin itsestään selvänä, että teitittelen vastaajia kysymyksissä. Enhän tiedä ollenkaan, kuka kyselyyni vastaa, joten minusta tuntuisi omituiselta sinutella.

Toisaalta en alkaisi teititellä esimerkiksi blogini lukijoita, mutta sähköpostia lähettäessäni olen usein joutunut miettimään, sinuttelenko vai teitittelenkö. Voiko työpaikkahakemuksessa sinutella potentiaalista tulevaa pomoa? Yleensä yritän välttää puhuttelua kokonaan, jos en tiedä, miten pitäisi puhutella.

Olen oikeastaan aika arka sinuttelemaan itseäni selvästi vanhempia ihmisiä tosielämässäkin. En ikinä sinuttelisi tuntematonta mummoa kadulla ja olisin varmaan ihan tyytyväinen koulujärjestelmään, jossa voisin nimittää opettajiani lehtori Meikäläiseksi tai herra Teikäläiseksi.