Mitä opin bloggaamisesta verkkosuunnittelun kurssilla? Ainakin sen, että blogiin on kirjoitettava säännöllisesti ja mielenkiintoisesti. Blogin kirjoitustyylin on pysyttävä samana. Postauksien tulee olla tarpeeksi lyhyitä, helppolukuisia ja lukijaystävällisiä. Pitää olla asiaa eikä haittaa, jos on hauska. Blogin kommentteihin on vastattava ja keskustelua käytävä. Muiden blogipostauksia on kommentoitava. Kun bloggaamisen lopettaa, se täytyy ilmoittaa lukijoille.

En tiedä, olenko noudattanut muita teoriassa oppimiani asioita, mutta ainakaan en ole keskustellut tarpeeksi. En ole vastannut kaikkiin saamiini kommentteihin. En ole kommentoinut muiden blogeja jatkuvasti. Olen huomannut, että onnistunut bloggaaminen vaatii keskittymistä ja erittäin paljon aikaa. Muuten oma blogi hukkuu muiden blogien joukkoon, eikä kukaan jaksa lukea sitä. Siis jos kukaan edes löytää sitä, kun se muiden blogien kommentoiminen on unohtunut.

Noudatan kuitenkin viimeistä käskyä ja ilmoitan, että verkkosuunnittelun kurssi päättyi ja samalla tämä blogi päättyy tähän.

Kiitos hei.

Joskus mietityttää, ovatko kaikki ne salaliittoteoriat, joiden mukaan jokaista verkossa tekemääni tekoa valvotaan,  oikeassa. Googletin eräänä iltana luottokortin saamisen ehtoja ja selailin niitä myös oman pankkini sivustolta. En kuitenkaan ollut kirjautunut verkkopankkiin. Seuraavana päivänä minulle soitettiin pankista ja kysyttiin, haluaisinko tulla keskustelemaan Mastercard-tarpeistani. Pitäisikö läppärille tehdä oma foliohattu vai oliko kyseessä puhdas sattuma?

Tällä viikolla en ole ollut koulussa keskustelemassa sivuston suunnittelusta, koska olen kuumeessa. Tauti on siitä ärsyttävä, etten tunne oloani erityisen kipeäksi, joten tunnen oloni laiskaksi, kun olen kotona. Toisaalta tauti on siitä mukava, että jaksan hyvin kirjoittaa opinnäytetyötä, lukea tenttikirjoja tai kirjoittaa blogipostausta. Sen sijaan roskien vieminen tuntui turhan raskaalta, eli ehkä en olisi selvinnyt kouluun saakka.

Verkko on pullollaan hyviä ja huonoja sivustoja. Edellisessä postauksessani tulinkin jo siihen tulokseen, että helppokäyttöisyys ja tarpeellisten tietojen saatavuus ovat hyvän verkkosivuston tärkeimpiä ominaisuuksia. Niillä pääseekin jo pitkälle.

Lisäksi verkkosivusto paranee, kun ulkonäkö miellyttää silmää ja sivu on helppo löytää. Oikeastaan kaikki hyvän verkkosivuston ominaisuudet voi liittää käytettävyyteen, myös ulkonäön. Jos sivuston värit sattuvat silmiin, sieltä on vaikea etsiä tietoa. Tylsä ulkonäkö voi olla hyväkin, sillä useimmissa sivustoissa tärkeämpää on löytää oikea tieto. Ulkonäkö on erityisen tärkeä kuitenkin esimerkiksi portfoliosivustossa.

Mitä muita ominaisuuksia hyvällä verkkosivustolla on?

Viime viikolla saimme pohtia verkkosuunnittelua itseksemme, sillä tunteja ei pidetty. Tehtävänä oli pohtia hyviä ja huonoja verkkosivustoja. Olin juuri edellisellä viikolla ihmetellyt kahta samanaiheista verkkosivustoa, joiden sisällössä on paljon eroja.

Halusin varata sulkapallovuoron Lahdesta. Lahden tennis- ja squashkeskuksella on toimiva verkkosivusto, jolla on nähtävissä kaikki keskuksen palvelut ja hinnasto. Lisäksi kentän voi varata itselleen helposti verkkopalvelun kautta, mahtavaa! Joutjärven Palloilukeskuksen verkkosivustolla kehotetaan lähinnä tulemaan käymään sekä soittamaan ja kysymään lisää. Sivustolla ei ole hintatietoja eikä kerrota esimerkiksi saunamahdollisuudesta.

Lahden tennis- ja squashkeskuksen verkkosivusto toimii ja sieltä näkee lähes kaiken tarpeellisen tiedon. Varasin vuoron. Se ainoa puuttuva tieto oli kartta, sillä Google maps johdatti sulkapalloilijat väärään paikkaan, jolloin myöhästyimme vuoromme alusta.

Joutjärven Palloilukeskukseen en olisi koskaan soittanut, ellen olisi sattumoisin nähnyt keskuksen hinnastoa myöhemmin ilmaisjakelulehdessä. Hinnat olivat selvästi halvemmat, joten en olisi luultavasti edes harkinnut toista keskusta, jos Joutjärven hinnasto olisi ollut nähtävillä myös verkkosivustolla.

Eiväthän nämä mitkään Suomen paras ja huonoin verkkosivusto ole, mutta hyvä esimerkki siitä, miten samanlaiselle yritykselle saa tehtyä hyvän ja huonon sivuston. Yksi hyvän sivuston ominaisuus puuttuu kuitenkin molemmilta, nimittäin saavutettavuus. Kumpaakaan verkkosivustoa ei löydy suoraan googlettamalla "sulkapallo+Lahti", vaan ne täytyy etsiä Googlen kautta löytyvien yrityshakupalveluiden avulla.

Jos teette verkkosivustoa yritykselle, pitäkää asiakas mielessänne. Miettikää, miten asiakkaan olisi helpointa ja mukavinta hoitaa asiansa tai saada haluamansa tuote.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Opiskelin aiemmin kääntämistä eli alaa, jossa saa kyllä kirjoittaa, mutta ei valita itse, mistä kirjoittaa. Yhteisöviestinnän opinnot aloitin, koska toimittajan työ kiehtoi. Siinähän saa ainakin välillä kirjoittaa mistä haluaa ja miten haluaa, eikö? Sittemmin olen tajunnut, että objektiivisuuden vaatimus rajoittaa toimittajan kirjoittamista aika paljon ainakin sanomalehdistössä. No, eihän se mitään, kyllähän sitä silti voi kirjoittaa positiivisessa valossa itselle tärkeistä asioista.

Vasta viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, miten paljon toimittajaa rajoitetaan muutenkin. Muun muassa Helsingin Sanomat ohjeistaa toimittajiaan sosiaalisen median käytössä. Toimittajan ei ohjeistuksen mukaan ole sopivaa esimerkiksi vastustaa ydinvoimaa Facebookissa. Toimittaja on siis vapaa-ajallaankin toimittaja, jolla ei ole mielipiteitä ja joka on aina objektiivinen.

Ovatko lukijat tosiaan niin tyhmiä, että luulevat toimittajan olevan mielipiteetön kone? Voiko toimittajalta vaatia objektiivista kirjoittamista aiheesta, josta hän on jotain mieltä? Tekeekö mielipiteen puolijulkinen ilmaiseminen toimittajan kirjoittamasta lehtiartikkelista jotenkin puolueellisemman kuin mielipiteen salaaminen? Uskoisin, että oma mielipide kuultaa aiheeseen liittyvästä artikkelista enemmän läpi, jos sitä ei saa jakaa muita kanavia pitkin vapaa-ajallaan.

Onneksi on vielä aatteellista lehdistöä ja tiedottajan töitä. Ehkä on mahdollista löytää työpaikka, jossa saa olla jotain mieltä.