Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Opiskelin aiemmin kääntämistä eli alaa, jossa saa kyllä kirjoittaa, mutta ei valita itse, mistä kirjoittaa. Yhteisöviestinnän opinnot aloitin, koska toimittajan työ kiehtoi. Siinähän saa ainakin välillä kirjoittaa mistä haluaa ja miten haluaa, eikö? Sittemmin olen tajunnut, että objektiivisuuden vaatimus rajoittaa toimittajan kirjoittamista aika paljon ainakin sanomalehdistössä. No, eihän se mitään, kyllähän sitä silti voi kirjoittaa positiivisessa valossa itselle tärkeistä asioista.

Vasta viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, miten paljon toimittajaa rajoitetaan muutenkin. Muun muassa Helsingin Sanomat ohjeistaa toimittajiaan sosiaalisen median käytössä. Toimittajan ei ohjeistuksen mukaan ole sopivaa esimerkiksi vastustaa ydinvoimaa Facebookissa. Toimittaja on siis vapaa-ajallaankin toimittaja, jolla ei ole mielipiteitä ja joka on aina objektiivinen.

Ovatko lukijat tosiaan niin tyhmiä, että luulevat toimittajan olevan mielipiteetön kone? Voiko toimittajalta vaatia objektiivista kirjoittamista aiheesta, josta hän on jotain mieltä? Tekeekö mielipiteen puolijulkinen ilmaiseminen toimittajan kirjoittamasta lehtiartikkelista jotenkin puolueellisemman kuin mielipiteen salaaminen? Uskoisin, että oma mielipide kuultaa aiheeseen liittyvästä artikkelista enemmän läpi, jos sitä ei saa jakaa muita kanavia pitkin vapaa-ajallaan.

Onneksi on vielä aatteellista lehdistöä ja tiedottajan töitä. Ehkä on mahdollista löytää työpaikka, jossa saa olla jotain mieltä.